Tämän kirjan kanssa kesti vähän kauemmin kuin muiden koska se oli englanniksi. Olen ottanut nyt viime syksystä lähtien tavoitteeksi ainakin kerran puolessa vuodessa tai vuodessa lukea yhden englannin kielisen kirjan. Parantaakseni kielitaitoani ja myös siksi, että usein monet alkuperäisesti englanniksi kirjoitetut kirjat ovat parempia kuin suomennokset, koska minkä tahansa kielen kääntäessä ei välttämättä saada kaikkea välitetty kuitenkaan niin kuin oli tarkoitettu. Olen huomannut sen jo aikoja sitten televisiota katsoessa, kun suomenkieliset tekstitykset eivät onnistu välillä olemaan yhtä nokkelia kuin se mitä siinä oikeasti sanotaan.  Toinen syy miksi olen ottanut tämän tavoitteekseni on se, että kaikkia hyviä kirjoja ei ole suomennettu. Tämä kirja tukee osittain hyvin paljon omaa ajatus maailmaani: Olen aina ollut positiivinen optimisti, joka on ajatellut kaiken menevän loppujen lopuksi hyvin. Olen haaveilija, joka ei aina viihdy tässä karussa realismin ja pohjattoman pessimismin maailmassa. Tämä kirja onneksi rohkaisee tätä optimistista ajatusmallia ja kertoo kuinka paljon hyvää voi tapahtua vain ajattelemalla isosti. Kirja lupaa kyllä liikoja alussa, kun Schwartz luettelee mitä kaikkea tämä kirja tekee sinulle, kun luet sen. Vain pieni osa siltä listalta oli paikkaansa pitäviä. Kirja ylisti minun makuuni liikaa itseään. Mielestäni hyvän kirjan ei tarvitse kertoa olevansa hyvä. Itsensä vähättely onkin erittäin suomalainen tapa ja liiallinen ylistäminen menee meilläpäin yli hilseen. Olen kyllä sitä mieltä, että meidän tulisi vähentää tuota itsensä vähättelyä ja oppia ylistämään omia taitojamme.  Meiltä löytyy suomesta älyttömän lahjakkaita teknologian osaajia, taiteilijoita, vaatesuunnittelijoita, design artisteja, artisteja, urheilijoita ja meidän koulujärjestelmämme on lähes maailman paras, ellei jopa paras. Näin pieni maa ja katsokaa nyt kuinka hyvin suomalaiset tuolla maailmalla pärjää. Me vain olemme liian vaatimattomia. Meiltä löytyisi vieläkin enemmän potentiaalia, mutta me usein ajattelemme, että joku muu on varmasti parempi. Meillä on parhaan ja yleissivistävimmän koulutuksen ansiosta mielettömän innovatiivisia ihmisiä ja meillä on niin monta hienoa ideaa kehitetty, jotka voisi hyvin viedä maailmalle. Esimerkiksi Fölin fölläri pyörät olisivat jossain Tanskassa ja Hollannissa aivan mahtava konsepti. Meillä päin aina vain ajatellaan, että kyllä ne nyt sen itsekin varmaan keksivät tai olisivat keksineet tai ei tuo nyt tarpeeksi hyvä ole. Miettikää jos suomalaisilla olisi tyypillisten amerikkalaisten itseluottamus me olisimme niin paljon kykeneväisempiä. Itsensä vähättelijä jolla on paljon taitoja ei välttämättä edes menesty yhtä hyvin kuin itsensä ylistäjä jolla taidot ovat vähäisemmät. Moni, joka uskoo osaavansa pystyy helpommin uskottelemaan sen myös muille. Liika itsevarmuus voi myös koitua kohtaloksi eli kultainen keskitie on tässäkin löydettävä. 

usein koemme asiat paljon ylitsepääsemättömämmiksi kuin ne oikeasti ovat. Täytyy uskaltaa yrittää ja luottaa, että omat taidot riittävät. 

 

Muistan kuinka jo perus koulussa monista huomasi, että olisivat fiksumpia kuin koe tulokset kertovat. He olivat vain liian laiskoja käyttääkseen älykkyyttään koska se olisi vaatinut pientä vaivannäköä. Tämä on verrattavissa siihen, että sinulla olisi iso kasa rahaa piilotettuna patjasi sisälle ja et koskaan käyttäisi niitä. Schwarts kertoo kirjassaan, kuinka hänen mielestään ihmiset ovat liian hyviä selittelemään ja keksimään tekosyitä miksi ei pysty johonkin. 

Esimerkiksi ”Olen liian nuori”, ”Olen liian vanha”, “Ei ole aikaa” ja niin edelleen.  Menestyksekkäät ihmiset ovat niitä, jotka myöntävät, että jos mokaavat tai eivät pärjää niin se on heidän vika ei kenenkään muun.  Sinun tulee uskoa, että voit menestyä. Esimerkiksi, kun seurustelet jonkun kanssa mutta et usko itsekkääni olevasi paras vaihtoehto heille niin miten voit kuvitella heidän uskovan. Tai kun haet töitä ja todella uskot, että tuolla on joku joka sopii paremmin heidän tarjoamaansa työhön, niin miksi edes hakisit? Jos et itse usko itseesi, miksi kenenkään muunkaan pitäisi?  Schwartzin mukaan, jos todella uskot, että jotain voi tapahtua aivot etsivät tavan toteuttaa sen. Jos et usko, aivot keksivät uusia tekosyitä. 

 

Toinen erittäin hyvä Schwartsin ajatuksista oli syy seuraus suhde käytöksen ja ajatusten välillä.

Sinä käyttäydyt ajatustesi mukaisesti. Esimerkkinä: Jos olet pitämässä pian puheen ja pelkäät, että mokaat. Hoet itsellesi vain: ”Älä mokaa, älä mokaa, älä mokaa.” Mitä todennäköisimmin tulet mokaamaan. Sama pätee juoruiluun, jos puhut jostain ihmisestä enemmän kuin vietät aikaa tämän kanssa, et luultavasti tunne koko ihmistä, mutta aivosi luovat puheiden perusteella tästä ihmisestä tietynlaisen kuvan jonka mukaan päätät jo ennen kuin olet oikeasti tähän ihmiseen tutustunut, että mitä mieltä olet hänestä, vaikka se ei pitäisi yhtään paikkaansa.

 

Schwartzin mukaan teot parantavat pelot. Jos pelkäät jotain tee asian eteen jotain mikä muuttaa sen. Jos pelkäät vaikka tulevaa koetta, opiskele enemmän. Tai jos pelkäät, että et pärjäisi rosvoa vastaan, jos sellainen päättäisi sinut ryöstää, mene itsepuolustus kurssille. Tai jos pelkäät ihmisille puhumista, mene julkisille paikoille ja kehitä kommunikaatio taitojasi. Teemme päämme sisällä monesta kärpäsestä härkäsen ja annamme pelon ottaa vallan. Lopulta asiat joita olet pelännyt eivät ole oikeasti niin pelottavia kuin annat niitten päässäsi kasvaa. 

 

Vielä yksi shwartzin ajatuksista, joka oli mielestäni erittäin hyvä: Hänen mielestään pitäisi uskoa voittoon ja oppimiseen eikä voittoon ja häviämiseen. Häviöstäkin voi tehdä voiton. Jos et voita voit aina ajatella, sen oppimisen kautta. Jos et saanutkaan sitä työtä mihin hait, ainakin menit ja sait lisää kokemusta työhaastattelu tilanteesta ja osaat ensikerralla valmistautua vielä paremmin. Jos et saanutkaan kokeesta toivottua numeroa niin tiedät ainakin ensi kerralla opiskella vielä kovemmin.  Muuta tappiosi, suurimmiksi voitoiksesi.

​

​

​

A wise man will be master of his mind,

A fool will be its slave.

​

-Publilius Syrus