top of page

VEITOLA

MARIA VEITOLA        KIRJAPISTEET 2

Maria Veitola on mielenkiintoinen ihminen, koska hän jakaa niin radikaalisti mielipiteitä, joko häntä rakastetaan tai vihataan. Minusta hän on hieno ja vahva ihminen ja pystyn samaistumaan moneen hänen pointtiinsa kirjassaan.

Veitola kertoo kuinka oikeat ihmiset ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä ja kuinka hän ei olisi siellä missä on nyt ilman niitä ihmisiä. Tämä oli yksi mielestäni parhaimmista kolahduksista koko kirjassa, meinaan aloin itse miettimään, että ketkä ovat vaikuttaneet siihen, että olen tässä ja nyt. Heti alkoi tulla mieleen ihmisiä ja tajusin, että varsinkin kaksi ihmistä omassa elämässäni ovat pelanneet niin suuren roolin, että vain jommankumman puuttuminen riittäisi siihen, että elämäni olisi mennyt täysin eri tavalla enkä olisi todellakaan tässä missä nyt olen. On siis tärkeää arvostaa jokaista ihmistä tai no ainakin jokaista läheistä ihmistä omassa elämässään, sillä he ovat pelanneet tärkeän roolin siinä millainen olet juuri nyt. Varsinkin, jos tiedät heidän vaikuttaneen positiivisella tavalla elämääsi. 

Toiseksi paras kolahdus oli Veitolan oppi siitä, miten jokaisen tulee sietää epämukavuutta. Mitään oppimista ei tapahdu, jos ei osaa siirtyä epämukavuus alueelle. Tästä samasta aiheesta kerrotaan myös paljon toisessa lukemassani kirjassa, Mahtava moka. 

Kolmanneksi paras kolahdus: En ennen ole oikein osannut arvostaa elämänkerta kirjoja niiden ansaitsemalla tavalla. Jotenkin Veitolan kirjaa lukiessani minulla loksahti, että näistähän oppii paljon. Mikä sen parempi kuin oppia muiden virheistä ja onnistumisista tai kokea samaistumisen tunteita. Veitolan kirja on myös hirveän motivoiva, hänen tarinansa on voimaannuttava ja upea. Etenkin naisen näkökulmasta tämä kirja antaa lukiessa sellaisen fiiliksen, joka minulle on jo ennestäänkin tuttu: Voin tehdä mitä vain ja jos joku per#@le uskaltaa väittää jotain muuta niin minähän näytän, että voin...okei en nyt ihan mitä vain, mutta minua on turha aliarvioida, sillä olen kyennyt rikkomaan melko monia ennakkoluuloja, joita olen kohdannut mm. pienen kokoni, sukupuoleni tai hiusten värini takia. Minulta tosiaan löytyy muutamia omakohtaisia kokemuksia siitä, kun joku ei ole uskonut minun pystyvän johonkin koska olen heidän silmissään "heikko nainen". Kaikista mieleenpainuvin näistä tilanteista tapahtui noin kaksi vuotta sitten työpaikallani Hirvensalon hiihtokeskuksessa. Olin välivuodella ja tein hurjasti töitä keskuksella, aloin myös tehdä lumetus vuoroja päivin sekä öin. Työn kuva oli erittäin fyysinen ja piti osata korjata erilaisia asioita sekä tuntea työkalut hyvin. Minulta entisenä SM-tason kilpaurheilijana löytyi fyysistä voimaa paljon pienestä koosta huolimatta, työkalut ja erilaiset korjaus työt olivat jo pienestä pitäen tullut tutuksi, koska olen aina pienestä pitäen ollut isän tyttö ja hän minulle on kaiken opettanut, joten ongelmia tämänkään saralla ei ollut ollenkaan. Olin ensimmäinen naispuolinen henkilö, joka oli koskaan päässyt lumettamaan. Kaikki vuorot sujuivat loistavasti ja miespuolisetkin työkaverini kehuivat kuinka etevä työssäni olen. Kuitenkin seuran hallituksesta, joka keskusta johtaa, löytyi kaksi vanhempaa miestä, jotka olivat sitä mieltä, että minulla ei pitäisi olla lumetus vuoroja ja heistä toisen oman pojan kuuluisi saada enemmän työvuoroja kuin minulla oli, syynä oli se, että olen nainen ja he eivät vain voineet uskoa minun työni olevan yhtä tehokasta kuin miesten. Onneksi hyvät miespuoliset työkaverini, jotka olivat minut työn teossa nähneet puolustivat minua. He jopa sanoivat, että jos Julia ei saa jatkaa emme mekään jatka. Perään he vielä sanoivat, että Julia on myös monta kertaa tehokkaampi kuin se toisen hallituslaisen poika. Sain pitää vuoroni ja hallituksen kaksi herrasmiestä eivät avanneet enää suutaan. Olin paikkani ansainnut ja motivaationi oli paljon korkeampi koska halu näyttää kyvykkyyteni oli suuri. Mielestäni ketään ei saisi tuomita vain ulkonäkönsä perusteella, on totta, että usein päältä päin näkee paljon, mutta monessa tapauksessa oikeasti vain murto-osan ja sekin voi antaa vain osviittaa sinne päin millainen henkilö on kyseessä. Jokaisen tulisi ansaita aina mahdollisuus näyttää kyvykkyytensä sukupuolesta, kulttuurista, ihon väristä, iästä tai koosta riippumatta, sillä se kenet olet ulkonäön perusteella jo tuominnut saattaisi olla erittäin suuri avainpelaaja esimerkiksi yrityksessäsi, joukkueessasi tai vaikka ihan kaverinasi.

Kirjasta sain irti myös sen, että omat vahvuutensa on hyvä tunnistaa ja olla välittämättä heikkouksistaan tai mikä parasta, oivaltaa joidenkin heikkouksien olevan oikeastaan vahvuuksia. 

Suomalaisena on erittäin vaikea myöntää olevansa hyvä jossain tai osaavansa jotain. 

Olen aina ollut se tyttö, joka ”hengaa”poikien kanssa. Olen pienestä pitäen tykännyt kaveerata poikien kanssa, koska he pelasivat jalkapalloa, tytöt leikkivät kotia eikä minulla ollut mitään mielenkiintoa kodin leikkimiseen, kun taas jalkapallon pelaamisesta tykkäsin älyttömästi. Siinä oli toimintaa. 

Olen huomannut tyttöjen kasvavan vähän epävarmemmiksi kuin pojat. Olen itsekin useasti epävarma itsestäni, mutta pojilta olen oppinut "itsevarmuuden" eli kunhan osaat huijata olevasi itsevarma kaikki ajattelevat sinun olevan sitä. Se on auttanut ja paljon, olen itseasiassa jopa huijannut itsenikin välillä luulemaan, että olen todella itsevarma. Nykyään se heittelehtii laidasta laitaan, välillä olen todella itsevarma, kun taas välillä en ollenkaan. Ehkä se joskus tasoittuu kultaiseksi keskitieksi sopivan itsevarmuuden kohdalle. Toivottavasti. Tämä itseni huijaaminen on välillä vahvuus mutta välillä myös suuri heikkous.

Myös kilpaileminen on ollut minulle aina heikkous mutta taas sitäkin suurempi vahvuus. Voitontahtoni ansiosta olen päässyt pitkälle monissa asioissa, haluan olla paras enkä ole koskaan voinut lopettaa minkään lajin harjoittelua ennen kuin olen omasta mielestäni tarpeeksi hyvä siinä. Äitikin on aina sanonut, että olin jo pienenä sellainen, kun opettelin pyöräilemään. En aloitettuani lopettanut ennen kuin osasin. Illalla myöhään monen mustelman, ruhjeen ja yhden menetetyn maitohampaan jälkeen sujui polkeminen jo ongelmitta. Tämä pätee myös koulussa usein, ei ehkä niin paljon kuin urheilussa, mutta kilpailuvietti vie minua eteenpäin, varsinkin, jos joku lähtee haastamaan, että et sinä siihen pysty. Kaipaan kyllä aina jotain josta nautin tekemisessä, meinaan pelkkä kilpailu ei aina yksinään riitä ajamaan minua tekemään jotain täysillä. Esimerkiksi näiden sivujen synty lähti mielenkiinnosta pelkästään näiden tekemiseen, mutta se sai lisä boostia, kun huomasin sen sujuvan erittäin hyvin ja sain paljon hyvää palautetta.

bottom of page