Kirja on tavallaan luovuutta ja innovaatiota käsittelevä teos, vaikka Rehn itse painottaa ettei näin ole vaan kirja käsittelee sitä, että miten voimme kehittää vaarallista ajattelua.  Tykkään lukea luovuudesta sillä koen luovuuden olevan paras keino tehdä kaikesta miellyttävämpää, helpompaa ja motivoivampaa ja olen myös aina valmis lukemaan tavoista kehittää tai haastaa omaa luovuuttaan kasvamaan. Kirjassa käsitellään mm. sitä kuinka ihmisen aivot osaavat  huijata erittämällä dopamiinia kun ihminen kuvittelee keksineensä jotain uutta ja innovatiivista. Oikeasti tunteet onnistumisesta ovat vääristyneet sillä luvouusrajoja rikotaan vasta kun aivot poistuvat mukavuus alueeltaan. Kaikessa oppimisessa on kyse tästä. Kun ihminen oikeasti oppii uutta se tuntuu aluksi epämiellyttävältä ja inhottavalta juuri siksi että aivot alkavat tehdä töitä täysin uudella alueella. 

Kirja yllyttää lukijaansa kehittämään näitä vaarallisia ideoita mm. provosoimisella ja matkimisella. 

Sain kirjasta aivan uuden perspektiivin luovuuteen ja näiden "vaarallisten ideoiden" luomiseen, aion todellakin kokeilla näitä Rehnin keinoja heti seuraavassa luomistyössäni.