En ole pitkään aikaan valinnut näin huonoa kirjaa tai siis odotukseni olivat korkeammalla tätä kirjaa kohtaan, kuin mitä se osoittautui olevan. Toisaalta tämä ei ollut sellainen hyödytön huono kirja, koska tämä herätti ajatuksia, jotka olivat suurin osa tätä kirjan ideologiaa vastaan, mutta ajatuksia kumminkin. 

​

Kirja siis on ns. psykologinen kirja siitä, kuinka voit voittaa itsesi ja pelkosi sekä päästä yli itsesi vähättelystä. 

​

Tämä kirja siis käytännössä kertoo todella todella todella pitkästi, että pystyt melkein mihin vaan, jos pääset yli itsestäsi, ajatusmalleistasi ja epävarmuuksistasi. Ihmiset ajattelevat siis aina, että mikä asioissa voisi mennä pieleen ja entä, jos en onnistukkaan ja suuri valta annetaan myös muiden ihmisten mielipiteille tai etenkin oletetuille mielipiteille, sillä sinä itse tiedät tai ainakin luulet tietäväsi (ja olet luultavasti väärässä) millainen mielikuva ihmisillä on sinusta. Jos siis haluat tehdä jotain sen mielikuvan vastaista pelkäät, että nuo ihmiset arvostelevat ja kummastelevat asiaa, vaikka todellisuudessa tämä koko kummastelu koko aiheesta on yksin omaan sinun ja sinun itsesi välillä omassa päässäsi. Eli aivan uusi neuvo: Älä välitä mitä muut ajattelevat sinusta. Kiitos Sincero, en ollutkaan kuullut tätä aiemmin. Kirja on siis kokonaisuudessaan erittäin jenkki tyylinen elämäntapa opas, jonka kirjoittanut kirjailija antaa lukijan eli minun olettaa, että hän on löytänyt ihmeellisen salaisen avaimen siihen, kuinka teen itsestäni itsevarman ja voittamattoman tällä hänen täysin uudella näkökulmallaan ns. ”Pelastan sinut itseltäsi, ole hyvä” -tyylillä. Onhan kirjassa muutamia ihan asiallisia psykologisiakin aiheita joiden takana seison, mutta tämä kirjoitus tyyli ja liian monet kliseiset tai kummalliset metaforat tekevät kirjasta hirvittävää luettavaa. Tämä saattaa sopia jonkun makuun, mutta ei minun melko suomalaiseen makuuni. Pidän siitä, kun kirjat kirjoitetaan raa’alla totuudella ja huvittavalla karskilla tyylillä. Tämä oli aivan liian ”good vibes only” tyylistä. 

 

Nyt kun olen tehnyt selväksi, että en pitänyt kirjailijan tyylistä kijroittaa voinkin kertoa siitä mitä kaiken sen turhan ylimmääräisen soperruksen seasta löysin sellaista, joka hieman edes puhutteli minua ja ajatusmaailmaani tai tämän hetkistä opiskeluani. Kirjassa puhuttiin anteeksi annon taidosta, joka on mielestäni erittäin tärkeä taito elämässä. Niin sanotun kaunan kantaminen tai pitkä vihaisuus on uuvuttavaa, turhaa ja liian aikaa vievää touhua ja tämä elämähän on aivan liian lyhyt sellaiseen. Äitinikin aina opetti, että jos riidellään niin täytyy heti myös sopia ja nukkumaan ei koskaan mennä ennen sopimista. On myös valtavan hieno taito osata pyytää anteeksi. Olen itse niitä ihmisiä, jotka eivät tykkää olla väärässä. Mutta kun olen, olen päättänyt niellä ylpeyteni vaikka väkisin ja pyytää nöyrästi anteeksi. Virheitä tehdään, niistä opitaan ja elämä jatkuu. 

 

Samaa mieltä olen kirjan kanssa myös siitä, että maailma tosiaan muuttuu kokoajan ja ajan tasalla pysyminen on jatkuvaa opiskelua ja oppimista etkä silloinkaan ole täysin ajantasalla. Mutta se on täysin mahdotonta tietää kaikkea ja omasta mielestäni se on osoitus viisaudesta, jos osaa myöntää ja olla sinut sen kanssa ettei tiedä kaikkea.

Sopeutuminen uusiin ympäristöihin ja elämäntilanteisiin kuuluu elämään ja uusien haasteiden ei kuulu antaa hidastaa. No tästä olen hieman eri mieltä, koska joskus on ihan hyvä hidastaa, jos tilanne niin vaatii, muuten on taas yksi burn out potilas lisää tässä kiireisessä tekopyhyyden maailmassa. 

 

Palatakseni vielä hetkeksi tuohon ”Älä välitä mitä muut ajattelevat”-aiheeseen, voisin sanoa, että tämäkin on yltiökulutuksestaan riippumatta oikein hyvä pointti, sillä joskus tämä maailma ei tunnu enää pyörivänkään muun kuin muiden mielipiteiden ympärillä ja tuntuu, että jokaisella on myös mielipide aivan jokaiseen asiaan, vaikka heillä ei oikeutta siihen mielipiteeseen olisikaan. Valitettavasti myös liian moni kuvittelee mielipiteilleen liian suuren arvon eivätkä osaa ymmärtää sitä, että heidän mielipiteensä saattavat olla joskus erittäin turhia ja tarpeettomia. Nykypäivänä sosiaalinen media on antanut liian oivallisen tilaisuuden näille turhien mielipiteiden jakajille kommentoida mitä vain ja kertoa nuo mielipiteensä. Nämä saattavat usein olla myös hyvin törkeitä ja turhamaisia. Esimerkiksi nykypäivän julkisuuden henkilöt joutuvat hirveän kritiikin kohteeksi ja heidän tekemisiään, ulkonäköään ja pukeutumistaan arvostellaan 24/7. Kysynpähän vain, että kuka nykypäivänä edes haluaa olla kuuluisa tässä raadolliseessa sosiaalisenmedian maailmassa.

 

Totta on myös se, että viivyttely harvemmin on kellekkään koskaan hyödyksi. Niin kuin sincero monen kliseen kautta todentaa. Olen siinä joskus erittäin taitava ja kyllä minun pitäisi tehdä enemmän asioita tässä ja nyt tyylillä. Tavoitteet myös saavutetaan paljon nopeammin, jos jättää viivyttelemättä ja epäröimättä. Toisaalta en ole koskaan vielä joutunut pitämään kiirettä koska aina lukion aloitettuani ei minulla ole ollut kovinkaan pitkälle johtavia suunnitelmia. Yläasteella tiesin suuntaavani seuraavaksi lukioon mutta minulla ei ollut pienintäkään hajua mihin sieltä menisin, eikä ollut muuten sieltä valmistuttuanikaan. Päädyin pitämään välivuoden ja lähdin au pairiksi sieltä saavuttuani en vieläkään tiennyt mitään jatko-opinto suunnitelmistani, joten hain vain moneen eri paikkaan ja yhtäkkiä sainkin viestin, että minut on hyväksytty Turun Ammattikorkeakouluun. En aluksi meinannut edes hyväksyä paikkaa, mutta sitten mietin, että toisaalta voinhan käydä tämän tutkinnon nyt ja miettiä muita vaihtoehtoja sitten myöhemmin ja olen ollut erittäin tyytyväinen tähän valintaani. En aluksi tiennyt mihin täältä seuraavaksi sitten menen, mutta nyt ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tiedän melkein mihin aion seuraavaksi mennä, kun täältä valmistun. Mutta älkää missään nimessä sitä kysykö mikä minusta tulee isona, koska ensinnäkin mielestäni se on kulunut ja tyhmä kysymys ja toisekseen minulla ei ole harmainta aavistustakaan.

 

Kirjalla oli kyllä järkevä pointti sekin, että unelmasi eivät toteudu odottelemalla vaan sinun täytyy itse tehdä töitä niiden eteen. Mutta tämäkään ei ollut mikään uusi asia, joten oma pointtini siis on, että en perjaatteessa oppinut kirjasta mitään uutta muuta kuin, että en valitse enää jenkki bestselleriä, joka on olevinaan psykologinen teos, mutta niin kuin pelkäsinkin se olikin huono elämäntapaopas. Mutta hei kertaus on opintojen äiti eli käytännössä nämä elämänohjeet olivat hyvää kertausta. Kirja olisi tosin ollut parempi, jos en olisi aiemmin näistä asioista kuullut paljon ja jos näitä samoja asioita tavalla tai toisella ei toistettaisi lähes joka toisessa elämäntapa oppaassa.