Mark Mansonin teos Kuinka olla piittaamatta paskaakaan on nurinkurinen elämänopas parempaan elämään. Kirjassa kritisoidaan todella rajusti erilaisia sosiaalisia muotteja ja nykyajan ihanteita, ja niiden aiheuttamia psyykkisiä ongelmia, joka oli suurin syy miksi ihastuin heti tähän kirjaan. Mansonin filosofia kirjassa on pääasiassa se kuinka nykyään ja entisaikoina ihmiset tekevät ja ovat tehneet paljon asioita vain yhteiskunnan asettamien paineiden seurauksena, eivätkä siksi, että he itse halusivat. Se on manifesti ihmisen vapautumiseen ympäröivän maailman asettamista näkymättömistä, mutta niin monen ihmisen elämää rajoittavista kahleista. Kirjan teema on siis onnellisuuden ja elämän laadun parantaminen mm. Buddhan kärsimys -oppeja hyödyntäen (, joka on tietenkin omalla tavallaan ironista ottaen huomioon sen kuinka kirjassa kritisoidaan onnellisuus oppaita.)
Lukiessani minulle kolahti, että hitto en ole kyllä montaa elämänopasta lukenut mutta tämä on varmasti paras niistä, koska se ei sinänsä opasta elämään vaan ymmärtämään että elämisen oppaat ovat aivan pers##stä... No joo ei nyt aivan suoranaisesti mutta sinnepäin kuitenkin. Pääasiassa yksi ajatus nousee ylitse muiden: "Ei mikään ihme, että nykypäivänä ollaan niin tyytymättömiä kaikkeen omassa elämässään ja nuoret ovat masentuneempia kuin koskaan kun näitä kiertoilmauksin esitettyjä sosiaalisia vaatimuksia on kaikkialla ja saa ihmisen tuntemaan itsensä ja tekemisensä riittämättömäksi. Itseasiassa seuraava lainaus Mansonin kirjasta kiteyttää tämän hyvin:
"Nykykulttuurissa vouhotetaan pakkomielteisesti suorastaan kohtuuttoman rakentavista tavoitteista: Ole iloisempi. Ole terveempi. Ole muita parempi. Ole fiksumpi, nopeampi, rikkaampi, seksikkäämpi, suositumpi, tehokkaampi, kadehditumpi ja ihaillumpi. Ole täydellinen, näytä upealta ja papanoi 12 karaatin kultahippuja ennen aamiaista samalla kun annat lähtö pusut selfie -kuntoon laittautuneelle puolisollesi ja ihannekokoisen perheesi kahdelle ja puolelle lapselle. Hurauta helikopterilla tekemään uskomattoman motivoivaa työtäsi, jonka tavoitteena on pelastaa maailma."
Kaikkialla mediassa on näitä kiertoilmauksia siihen, että emme ole tarpeeksi hyviä. En osaa edes laskea kuinka monta kertaa olen jostain lehdestä lukenut otsikon tyylillä "5 tapaa tulla onnellisemmaksi", minäkö en siis ole tarpeeksi onnellinen vai?
Tämä kirja herättää minussa vihaa ja ärsytystä, kun tajuan kuinka totta Mansonin joka ikinen kritiikki nyky ihanteita ja sosiaalisia vaatimuksia kohtaan on täysin totta.
Olen erittäin tyytyväinen tähän teokseen, sillä usein itsekin ajattelen; kun saan hyvän työn ja paljon rahaa, kun nyt muutan uuteen hienompaan asuntoon tai, kun käyn näin ja näin kauan salilla, että saan upean kropan, sitten olen onnellisempi ja parempi...ei en välttämättä ole ja pian huomaan unohtaneeni nauttia siitä kaikesta ajasta sillä välillä tai tähdätä kohti omia haaveitani, kun olen yrittänyt yhteiskunnan paineissa suoriutua joksikin jota en edes halua olla. Tämä kirja itse asiassa osui juuri sopivasti vahvistamaan viimeaikoina kehittynyttä ajatustani siitä, että minun ei tarvitse olla mitään mihin nämä niin sanotut sosiaaliset muotit ovat yrittäneet minua laittaa.
Se syy miksi olenkin tykännyt opiskella Bisnes Akatemiassa, on juurikin se, että minun ei tarvitse noudattaa mitään todella tarkkoja sääntöjä opinnoissani, saan toteuttaa, jokaisen projektini ja ns. omalla persoonallisella tyylilläni. Minulta ei vaadita mitään vaan teen kaiken omasta tahdostani. On tietenkin joitain vaatimuksia, mutta kukaan ei ole niskassani hengittämässä ja vahtimassa etten tee virheitä vaan saan tehdä ja oppia rauhassa. Tämä on johtanut siihen, että vaikka olen aina ollut hyvä koulussa, olen nyt parempi.