Perho Neuvoo kirjassaan mm. kuinka kalenteriin tulisi kirjoittaa vain ne asiat, jotka tietää oikeasti tekevänsä. Pitää yrittää karsia kaikki turha pois ja asettaa tavoitteet, jotka ovat realistiset.

Valitettavasti tulen kuitenkin luultavasti aina kirjoittamaan kalenterini täyteen asioita, jotka minun tulisi seuraavalla viikolla tehdä ja niistä noin 50% tulee aina olemaan niitä joita ikinä en tee, ainakaan suunnitellun aikataulun mukaan. Tälläkin hetkellä kalenterissani lukee viimeisen neljän viikon kohdalla: Soita vakuutus asioista! Arvaa vain olenko vieläkään soittanut. Voin kehittyä ja olen kehittynyt paljon ajan hallinan kanssa mutta tulen olemaan aina sen luokan säätäjä, että sitä päivää ei nähdä, kun minä kulkisin minuutti aikataulun mukaan.

 

Mielestäni kirja oli kyllä todella hyvä ja mitä enemmän sitä luin tuli minulle fiilis, että hitsi nyt tekisi mieli tsempata ja toteuttaa näitä ideoita, kunnes mietin asiaa vähän pidemmälle ja aloin itsekseni nauramaan, että tämä kestäisi ehkä vain sen muutaman päivän ja olisin taas takaisin omassa maailmassani, jossa aivoillani on oma käsitys, että aikataulut ovat vain suuntaa antavia ja niistä löytyy aina jousto varaa. Älä ymmärrä väärin, olen kuitenkin erittäin tärkeissä asioissa täsmällinen, kuten esimerkiksi työajoissa. En ole vielä tähän päivään mennessä koskaan myöhästynyt töistä ja tuskin itsestäni riippuvista syistä tule koskaan myös olemaankaan. Lupasin myös itselleni edes koittaa niitä muutamaa Perhon vinkkiä, jotka voisivat jollain tasolla minulle toimia, vaikka olenkin hieman skeptinen.  

 

Aikataulutuksesta olen yrittänyt oppia paljon ja aina mietin olisiko jokin tapa jolla pystyisin muuttamaan sen tosiasian, että olen joissain asioissa todella surkea siinä. En oikein ole vielä sellaista löytänyt. Edelleenkin teen asiat ihan viime tipassa ja esimerkiksi soittaminen hammaslääkäriin tai fysioterapeutille pitkittyy niin pitkälle kunnes tiedostan, että nyt minun on pakko hoitaa se pois alta. 

 

Oppaassa oli paljon asioita joihin voin samaistua ja näihin kerrottu keinoja joilla voi päästä ”pahasta tavasta” eroon. Esimerkiksi Perho kysyy kirjassaan onko tämä lause sinulle kenties tuttu: ”En tiedä mihin se aika menee, mutta johonkin se vain menee” -Kyllä on. Minulle tämä lause kuuluu vähintään joka viikkoiseen sanavarastooni, kun ihmettelen mihin se minun aikani on taas mennyt. Ongelman ratkaisuna Perho tarjoaa ideaa Aikalokista, eli kirjaisi ylös kaiken mihin on päivän aikana käyttänyt aikaansa vähän niinkuin ruokapäiväkirja mutta vain ajankäytöstä. 

Muuten erittäin hyvä idea, mutta tässä on vain yksi pulma. Unohtaisin luultavasti muutaman päivän kuluttua täyttää kyseistä lokia ja todellisuudessa, kun alan miettimään taidan tietää mihin se aika kuluu. Ihminen on vain erittäin hyvä valehtelemaan itselleen ja jokainen niinkuin minäkin mielummin sanoo ettei tiedä mihin se aika menee kuin myöntää sen kuinka typeriin asioihin se oikeasti menee. Tietenkin se tekisi varmasti helpompaa ongelman korjaamisesta kun kirjoittaisi itselleenkin sen totuuden ylös, jolloin joutuisi kohtaamaan sen kuinka typeriin asioihin sitä aikaansa käyttää. Minä käytän välillä aamuisin puolisen tuntia siihen, että vain istun ja tuijotan seinää, välillä vietän jopa tunnin tai tunteja näyttäen siltä, että teen tai luen jotain, vaikka minä olen uppoutunut niin syvälle omiin ajatuksiini, että sieltä kestää herätä takaisin todellisuuteen. Tavaroiden etsiminen vie minulta aivan liian paljon aikaa joka päivä, hävitän aina kaiken (erittäin harvoin lopullisesti mutta erittäin usein hetkellisesti) varsinkin, kun olen lähdössä jonnekin. Kerran kun minulla oli kiire lähteä kadotin puhelimeni kolme kertaa kymmenen minuutin sisällä! Älä kysy en, tiedä itsekkään miten. Näiden lisäksi on myös monia muita vastaavia yhtä typeriä syitä, jotka kuluttavat aikaani, joita en edes kehtaa kertoa. 

Myös silloin, jos minun tulisi tehdä jotain tärkeämpää esim. jotain koulutehtäviä osaan aina löytää mitä typerimpiä tapoja lykätä sitä. Saatan aloittaa mielelläni vaatekomeron siivouksen, tiskien tiskaamisen tai jopa imuroimisen, jotka eivät jostain syystä ole aiemmin yhtään kiinnostaneet, mutta nyt kun tulisi kirjoittaa tuo seitsemän sivun essee huomiseksi ja lukea tenttiin, joka on yli huomenna, niin minusta saattaa kuoriutua oikea kodin hengetär. 

 

Ajankäytön huonosta taidosta riippumatta olen kuitenkin aina saanut kaiken tärkeän valmiiksi ja suoriutunut vähintään hyvin. Olen aina saanut lopulta paljon aikaiseksi jonka vuoksi minulla on luultavasti niin vähän motivaatiota parantua ajankäytön hallinnassa tähän myös on vaikuttanut se, että en osaa stressata. Jopa silloin, kun aika alkaa loppua stressi on vain lähellä normaali tasoa. Olen oppinut elämään sen kanssa, että en elä täysin aikataulujen mukaan. Olen kuitenkin välillä miettinyt, että jos osaisin tehdä asiat täysin suunnitellusti ajallaan olisiko se helpompaa ja olisinko suoriutunut kaikesta paremmin? Ja tiedän että olisin varmasti saanut vielä enemmän aikaiseksi. 

Mutta tiedän kuitenkin sen, että jos minun on aivan pakko olla hyvä ajankäytössä jonkin asian suhteen, silloin minä olen tai yritän parhaani mukaan olla. 

 

Minulla on usein erittäin erilaiset viikot ja aikataulut menee super kiireisestä todella rauhalliseen. Viimeaikoina minulla on ollut vain super kiireistä ja hyvä kun kerkeän välissä hengähtämään ja miettimään. Tämän takia päätin lukea tämän kirjan, sillä kaikesta huolimatta minä haluan oppia vähän selkeyttämään ajankäyttöäni näinä kiireisinä hetkinä ja haluan myös oppia sen, että kun tulee hiljainen viikko osaan käyttää sen ajan myös oikein.  Lupasin siis itselleni kokeilla muutamia näitä perhon vinkkejä skeptisyydestäni huolimatta, joten tässä lista siitä mitkä vinkit vien käytäntöön ja miten:

• Aion selvittää miten käytän aikaani. Mitä aikaavievää voisin jättää tekemättä, jotta aikaa säästyisi tärkeämmälle tekemiselle? Miten vähennän liiallista haaveiluani ja keskityn olennaiseen? Ajattelin kokeilla tätä aikaloki metodia ja yritän kumota omat ennakkoluuloni itsestäni.

• Asiat tärkeysjärjestykseen. Alan tehdä asioita enemmän tärkeysjärjestyksessä ja yritän vähentää turhaa lykkäystä.

• Opin sanomaan enemmän ei. Käyn läpi kaiken mitä minulla on jo ja onko minulla oikeasti aikaa seuraavalle jutulle. Häiritseekö se aiempien keskeneräisten asioiden toteutumista? Onko se niin tärkeä ettei siitä voi kieltäytyä?

• Mikä on minulle tärkeää, mistä nautin ja mitkä asiat motivoi minua tekemään.

• Teen listan tekemättömistä ja keskeneräisistä asioista

• Järjestän asiat timantit, tulipalot, touhuilu ja roska metodilla. (Tästä perhon vinkistä tykkäsin ehkä eniten)  Timantit= asiat, jotka ovat todella tärkeitä, mutta ei vielä kiireellisiä, Tulipalot=asiat, jotka ovat tärkeitä ja erittäin kiireellisiä, Touhuilu= asiat, jotka eivät ole tärkeitä eikä kiireellisiä mutta et välttämättä tiedosta sitä ja Roska= asiat, jotka eivät ole tärkeitä eikä kiireellisiä ja tiedät sen. Tämän itseasiassa voisin jopa jollain tasolla nähdä toimivan kohdallani. 

• Asiat jotka voisin hoitaa vain muutamassa minuutissa, en lykkää niitä vaan teen ne heti.

• Yritän enemmän realisoida kalenteriani ja laskelmoida kuinka kauan minulla oikeasti jonkin asian tekemiseen menee ja sen perusteella päättelen mitä kaikkea kerkeän oikeasti päivän aikana tekemään (Tämä ei välttämättä tule toimimaan koska olen aikataulu optimisti niinkuin aiemmin jo mainitsin, kirjoitan kalenterini täyteen tekemisiä joista puoliakaan en edes tee sinä päivänä)

​

​

​

​

​